Mistä tietää milloin rahapuuta pitää kastella? Kun lehdet ovat yhtä pehmeät kuin korvalehden nipukka. Näin opasti Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan eläkkeellä oleva biologi Janne Aho Lohjanseudun puutarhaseuran retkeläisiä. Tämän ohjeen muistaa taatusti ainakin se seuran jäsen, jonka korvanipukkaa Aho tunnusteli.
Aho kertoi myös, että rahapuu kukkii 25-vuotiaana ja että ”oikealla hoidolla se elää kanssasi 400 vuotta.”
Ahon lennokas, hauska ja mieleenpainuva esitys huipensi puutarhaseuran Turun seudulle suuntaamaan retken. Retkellä käytiin Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan lisäksi Louhisaaren kartanossa ja sen kalmilaisessa puutarhassa, Askaisten ritaripuistossa ja Kultarannassa.
Lohja ja Louhisaari
Louhisaaren kartanolinnalla on ollut kaksi omistajasukua, joista molemmilla on yhteys myös Lohjalle. Louhisaari kuului Fleming-suvulle vuodesta 1450 vuoteen 1791 ja Mannerheim-suvulle vuodesta 1795 vuoteen 1903. Flemingit ovat aikanaan omistaneet myös Kirkniemen kartanon, jonka Mannerheim osti eläkepäivien asunnokseen. Louhisaari tunnetaan marsalkka Mannerheimin syntymäkotina.
Matkanjohtaja toiminut Torsti Salonen oli löytänyt Lohjan ja Louhisaaren välille kolmannenkin yhteyden. Lohjalaisen Kosken kartanon tilanhoitajan poika, jääkäri Maunu Lihtonen, joka sisällissodan jälkeen nimitettiin Askaisten suojeluskunnan päälliköksi, avioitui nimittäin Louhisaaren kartanontyttären, 19-vuotiaan Inkeri Hannuksen kanssa. Lihtosesta olisi aikanaan todennäköisesti tullut Louhisaaren linnanherra, sillä Inkeri Hannus oli kartanon ainoa perijä. Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Lihtonen kuoli espanjantautiin vuonna 1918. Lapsia liitosta ei ehtinyt syntyä. Yksi jos toinen retkeläinen tuli ajatelleeksi, että nuorenparin avio-onni kesti vain muutaman kuukauden.
Laatikkopuutarha 1700-luvulta
Louhisaaren kalmilaiseksi hyötypuutarhaksi nimetty puutarha näyttää muodikkaalta laatikkopuutarhalta. Se on kuitenkin rakennettu 1700-luvulla eläneen kasvitieteilijän Pehr Kalmin (1716–1779) ohjeiden mukaisesti.
Kalm vaikutti aikana, jolloin Suomessa elettiin ankaria aikoja. Vuosisadan alussa oli koettu sekä pikku- että isoviha, lisäksi ilmasto oli viilentynyt. Maatalouden perinteiden siirtyminen isältä pojalle ei katkennut. Kasveista ei tiedetty, miten ne Suomen ilmastossa selviäisivät. Laatikkoviljely on tehokkain ja turvallisin tapa kokeilla uutta, Kalm neuvoi.
Louhisaaren hyötytarhan laatikoissa kasvoa Kalmin ajan kasveja, joista monet ovat yhä suosittuja: salaattia, papuja, ilmasipulia, tilliä, rosmariinia, hernettä, raparperia, parsaa, lanttua, perunaa.
Peruna ei ole mitä tahansa perunaa, vaan arvokasta perinnelajia ’Vaaniin Herkkua’. Perimätiedon mukaan se on tuotu Euraan Pommerin sodasta 1760-luvulla. Opas, joka esitteli itsensä keittiöpiika Emiliaksi, kertoi, että perunassa on vanhanajan perunan maku. Vaaniin Herkku on vähäsatoinen, yhdestä siemenperunasta kasvaa vain 5–6 uutta perunaa. Louhisaaresta myydään Vaaniin Herkkua kun sato valmistuu. Herkulla on hintansa: yksi peruna maksaa kolme euroa.
Kalmilaisessa hyötytarhassa kasvatetaan myös nykyisin vähän harvinaisempia hyötykasveja kuten portulakkaa, koiruohoa, tarhamaltsaa, hyvänheikinsavikkaa ja pinaattihierakkaa.
Koiruohosta (Artemisia absinthum) opas kertoi, että sitä on käytetty koiden torjuntaan ja absinttiviinan maustamiseen. Koiruohossa on hermomyrkkyä. Taiteilija van Gogh leikkasi korvansa irti absinttipäissään, opas kertoi.
”Hyvää ja huonoa samassa kasvissa”, tuumasi eräs retkeläisistä.
Varo myrkkykasveja
Viime vuonna hyötypuutarhasta erotettiin omaksi alueekseen myrkkypuutarha eli myrkyllisten kasvien alue. Siellä kasvaa muun muassa ukonhattua, ritarinkannusta, pärskäjuurta, sormustinkukkaa, hullukaalia ja risiiniä. Opas kertoi, että Museoviraston tarkoituksena on herätellä ihmisiä ymmärtämään, että kaikki luonnonkasvit eivät ole syötäviä.
Monia myrkyllisiä kasveja on käytetty ja käytetään yhä lääkinnällisiin tarkoituksiin, tällainen on esimerkiksi sormustinkukka Digitalis purpurea. Sen kaikki maapäälliset osat sisältävä myrkyllisiä glykosideja, jotka vakavimmillaan aiheuttavat kuolemaan johtavan sydämen kammiovärinän.
Kultarannan Anselmi ja Viljami
Louhisaaressa tarvittiin sateenvarjoja, Kultarannassa mielikuvitusta. Kesäkukille tarkoitetut alueet olivat nimittäin vielä mulloksella. Mielikuvitus oli tarpeen myös leimutarhassa eli Punatarhassa, niin sanotun Medaljongin eteläpäädyssä. Nimensä leimutarha on saanut tietenkin syysleimuista. Opas kertoi, että alueen leimut ovat hehkuvan aniliinipunaisia ja että leimujen tuoksu on huumaavaa. Tarkkasilmäiset saattoivat huomata, että leimujen lehdet olivat tummia, merkki punaisista kukista.
Opas kehotti useaan otteeseen vierailemaan Kultarannan puutarhassa elokuun alussa. Yleisö pääsee Kultarantaan 1.5.–30.9. perjantaisin kello 18–20, poikkeuksena 7.ja 14.6.
Vaikka kukkaistutukset eivät vielä olleet täydessä loistossaan oli Kultarannan puutarhassa paljon katsottavaa: jaloja lehtipuita, patsaita, upeita näkymiä ja –Anselmi tai Viljami. Ne ovat robottiruohonleikkaajia, joilla on taipumus varastaa kävijöiden mielenkiinto. ”Peli on yleensä menetetty siinä vaiheessa kun ne tulevat näkyviin”, opas sanoi.
Monet retkeläisistä olivat käyneet aiemminkin Kultarannassa. Vanhasta muistista hei olisivat kavunneet Kultarannan korkeimmalle kohdalle eli Graniittilinnaa ympäröivään metsäpuutarhaan. Sinne pääsi aiemmin, mutta ei enää, opas sanoi.
Kultarannassa ei saanut kierrellä ominpäin: oli liikuttava yhtenä ryhmänä ja aikataulusta oli pidettävä kiinni. Aikaa kierrokseen oli 45 minuuttia.
Hortonomi Terho Marttila on tehnyt Kultarannan kasveista inventaarion, joka on luettavissa netissä.
Teksti ja kuvat: Erja Hinkkanen
Seuraava Lohjanseudun puutarhaseuran retki, jolle on vapaita paikkoja tehdään 20.–21. heinäkuuta. Retken ohjelmassa on tutustuminen Presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseoon Kotkaniemeen, kahvila Ellenissä voi nauttia kahvikupposen ja leivonnaisen. Lappeenrannassa majoittuminen Sokos Hotel Lappeeseen, ruokailu hotellissa tai kaupungilla. Illalla mahdollisuus osallistua Olen Suomalainen kesäteatteri esitykseen. Sunnuntaina tutustuminen PR- taimisto Pekan havupuut ja esim. Äiti-Karjala muistomerkkiin. Kotimatkalla pysähtyminen Mustialan puutarhaan, jossa voi ruokailla tai nauttia kahvin.
Matkan hinta 110 euroa jäsen ja ei-jäsen 125euroa , 2 hengen huoneessa, sisältää kuljetuksen, majoituksen ja aamiaisen.
Kesäteatteri hinta 34,00 euroa.