Lapset innostuivat Tuhat tammea -kampanjasta, Rauhalan koulun oppilaat keräsivät yli 3000 terhoa, kuusivuotias Aaron 109

Kuusivuotiaan  Aaron Aremaan  verkkatakin ja verkkahousujen taskuihin mahtuu 109 tammenterhoa. Sen verran Aaron tuli keränneeksi terhoja Lohjan museon pihalta samalla kun kävi katsomassa Koiramäen kartanolla -näyttelyä. Museon tammesta voit lukea lisää scrollaamaalla tekstiä alaspäin.

”Retken kohokohta olikin se, että siellä oli sadoittain terhoja maassa,”  Aaronin äiti Melina Aremaa kertoo.

Aaron innostui terhojen keräämisestä luettuaan isänsä kanssa Länsi-Uusimaa-lehdestä Tuhat tammea -kampanjasta.

Kotona Aaron laski terhot, huuhteli ja kuivatteli niitä parvekkeella. Kuivatusalustana oli punainen pulkka.

Aaron Aremaa keräsi tammenterhot verkkatakin taskuun. Kotona hän laski terhot. Aaron laskee ruotsiksi. Video alkaa, kun Aaron on päässyt laskuissa 95:een. (Video: Melina Aremaa)

Tuhat tammea -kampanja sai ensin opettajan kiinnostumaan

Ahkeria terhonkerääjiä ovat myös Rauhalan koulun 4b-luokan oppilaat. He ovat keränneet huikeat 3000 tammenterhoa koulun pihalla kasvavista tammista. Ainakin. Nimittäin laskennan jälkeen Carla Hautamäki, Janette Kuusk, Elsa Hokkanen, Anniina Juutilainen, Enni Laakkio, Ida Holmström ja Aino Kailasmaa haalivat terhoja vielä lisää.

”Oltais kerätty enemmänkin, mutta opettaja sanoi, että pitää jättää oravillekin”, eräs tytöistä kertoo.

Ensimmäiset terhot luokka noukki yhdellä liikuntatunnilla. Sen jälkeen tytöt jatkoivat poimimista välitunneilla.

Kahdessa punaisessa ämpärissä on tammenterhoja ja niiden ympärillä koulutyttöjä.
Ämpäreissä ja pahvilaatikossa on ainakin 3000 tammenterhoa. Terhojen ympärillä Janette Kuusk, Elsa Hokkanen, Carla Hautamäki, Anniina Juutilainen, Enni Laakkio ja Ida Holmström.

Tammenterhoista luokka innostui kun heidän opettajansa Kirsi Katila kertoi Tuhat tammea -kampanjasta. Katila oli lukenut kampanjasta Länsi-Uusimaa -lehdestä ja viehättyi ideasta.

Oppilaat oli helppo saada mukaan.

”Tällä luokalla on niin hyvä yhteishenki”, Katila sanoo.

Kolmentuhannen terhon laskeminen kuulostaa työläältä. Miten se tapahtui? ”Terhot jaettiin kymmenen ryhmiin ja sitten laskettiin ryhmät”, Katila kertoo.

Viikkoa ennen syyslomaa oppilaat huuhtoivat, kuivattelivat ja varastoivat terhot hiekan sekaan saamansa ohjeen mukaan. Sen löydät täältä. Ämpärit ja hiekan he saivat puutarhaseuralta. Puuhan ohessa tulee puhe tammen iästä ja siitä,  että tammi kasvaa 300 vuotta, kukoistaa 300 vuotta ja kuolee 300 vuotta.

Ryhmä koululaisia, jotka siirtävät tammenterhoja ämpäreistä laatikoihin kuivumaan.
Pesun jälkeen terhot laitetaan kuivumaan. Kuvassa vasemmalta Seela Jaakkola, Rasmus Ruokoski, Peetu Valkama, Mikael Kuula, Joel Loikkanen ja Ida Holmström.

”Kuolee 300 vuotta! Miten voi kuolla niin pitkän aikaa” Peetu Valkama ihmettelee. Tähän ei voi muuta kuin todeta, että tammi on ihmeellinen puu.

Pesun yhteydessä osa terhoista nousi pintaan. Ne kylvettiin maahan heti. ”Laittakaa sellaiseen paikkaan, että löydätte ne keväällä”, opettaja kehotti.

Koululaisia yhteiskuvassa tammen alla. Etualalla valkoisia ämpäreitä.
Rauhalan koulun 4b-luokka. Etualalla hiekkaämpärit, joissa on ainakin 3000 tammenterhoa. Rauhalan koulun pihassa kasvaa useita tammia.

Sammattilainen Jarno Kaipainen harrastaa tammien kasvatusta

Tuhat tammea -kampanjaan lupautui ottamaan osaa myös sammattilainen Jarno Kaipainen, joka on harrastanut tammien kasvatusta 10-vuotiaasta saakka.

”Ensimmäiset tammet lisäsin viskaamalla terhoja maahan”, Kaipainen kertoo.

Terhoista on kasvanut 6–7-metrisiä puita.

Noin seitsemän vuotta sitten Kaipainen ryhtyi harrastamaan tammien kasvattamista vähän vakavammin.  Hän kerää syksyisin terhoja Helsingin keskustasta, Riihimäen varuskunta-alueelta, Tammisaaresta ja Sammatista ja idättää niitä talven yli jääkaapin vihanneslokerossa. Tänäkin syksynä hänellä on kodin ja työpaikan jääkaapeissa vihanneslokerot täynnä terhoja. Kaipaisen tapana on huuhtoa ja laittaa kosteat terhot muovipussiin. Kokemuksesta hän on oppinut, että liian paljon terhoja ei kannata pussiin laittaa. Vaarana nimittäin on, että terhot homehtuvat.

Keväällä Kaipainen kylvää terhot lavakaulukseen, jossa on neljä säkkiä multaa.

”Liian hyvää multaa ei kannata laittaa. Taimet kasvattavat niin syvän juuren, että niitä ei voi siirtää”, Kaipainen sanoo.

Kylvämisen ajankohtaa riippuu kevään säästä, siksi tarkkaa päivämäärää ei voi sanoa.

mies ottaa tammentaimia lavakauluksesta. Maisema on syksyinen.
Jarno Kaipainen kylvää tammen terhot lavakaulukseen keväällä. Kuvassa olevat tammentaimet on kasvatettu vuoden 2018 terhoista.

Kaipainen kerää terhoja eri paikoista välttääkseen tammien sisäsiittoisuuden. Suomen tammikanta nimittäin supistui 1500-luvulla, jolloin tammet määrättiin  kruunun omaisuudeksi. Suomalaiset ennemmin hävittivät tammet kuin kasvattivat niitä kuningasta varten.

Kaipainen istuttaa pienet tammentaimet omille tai vanhempiensa maa-alueille. Hän laskee tähän mennessä istuttaneensa satoja tammia.

Tammien terhontuotannossa on huomattavia eroja, Kaipainen kertoo. Hän kotipihallaan eräs tammi tuottaa syksyisin terhoja noin 40 litraa, toinen tammi 5 kappaletta.

Kaipainen kertoo, että tammi alkaa tuottaa terhoja noin 20-vuotiaana.

Maija-Liisa Anttila ja kasvamisen ihme Routiolla

Tammiko hidaskasvuinen? Routiolaisella Maija-Liisa Anttilalla on kokemusta siitä, että tammi kasvaa nopeasti. Hän siirsi keväällä 1981 Roution koulun pihalta tammentaimen uuden kotinsa pihaan Lehtorinteeseen. Anttila oli kiinnittänyt huomiota taimeen pururadan rakennustalkoissa edellisenä kesänä.

nainen ja tammi syksyisessä maisemassa
Maija-Liisa Anttila ja noin 40-vuotias tammi. Puun alaoksia on karsittu, sillä ne varjostivat naapurin pihaa. Taustalla näkyy Lohjanjärvi.

Korkeutta tammentaimella oli noin 30–40 senttiä. Anttila istutti sen rivitalopihan ylärinteeseen, puoliväliin kahta taloa. Taimesta on kasvanut neljässäkymmenessä vuodessa kunnon kokoinen puu. Se tuottaa joka vuosi terhoja, jotka sitten itävät ja kasvavat omia aikojaan.

Anttila on lahjoittanut pieniä taimia ystävilleen ja tuttavilleen. Kaukaisin taimi on Anttilan tietojen mukaan kulkeutunut Ouluun saakka, mutta sen menestymisestä hänellä ei ole tietoa.

Tänä syksynä Anttilan tammi ei tuottanut lainkaan terhoja. Mutta viime syksyn terhoista osa oli itänyt ja kasvanut. Niitä Anttila kaivoi Tuhat tammea -kampanjaan.

”Ennen kuin pihaa ajettiin siimaleikkurilla”, Anttila sanoo.

Hän kertoo, että siimaleikkuri ei tapa tammia, mutta niistä tulee pensasmaisia.

Anttilalla on lämmin suhde tammeen. ”Tämä on minun puuni. Se on ollut täällä yhtä kauan kuin minäkin”, hän sanoo ja taputtaa puun runkoa.

Koti Mustiolla vanhan tammen juurella

Mustiolaiset Tarja Nyman ja Flemming Johanssen reagoivat ensimmäisten joukossa Tuhat tammea -kampanjaan. Heidän pihaltaan sai tulla keräämään terhoja. Syy selviää paikan päällä. Talon vieressä kasvava tammi tuottaa joka syksy niin valtavasti terhoja, että niitä kuskataan kottikärrykaupalla metsään. Kampanjaa varten pariskunta oli haravoinut suuren ämpärillisen terhoja.

”Saa tulla hakemaan lisää”, he lupaavat.

Ikää tammella on arviolta noin 150 vuotta. Sen ympärysmitta on 3 metriä ja 40 senttiä. Kahden ihmisen kädet eivät riitä puun ympäri.

Isosta tammen terhoista on kasvanut useita tammia pihapiiriin. Lisäksi pihassa kasvaa komea punapyökki, jonka taimen Johanssen toi kotimaastaan Tanskasta 30 vuotta sitten.

nainen ja mies halaavat suurta tammea
Tarja Nyman ja Flemming Johanssen kotitammeaan halaamassa. Ikää tammella on noin 150 vuotta. Terhontuotanto on valtaisiaa.

Pekka Aaltonen laittoi 70 vuotta sitten tammenterhon maahan, katso mikä on tulos

mies halaa puuta, kädet eivät yllä puun ympäri
Pekka Aaltonen oli kolmi-tai. nelivuotias, kun hän laittoi kummitätinsä kanssa tammenterhon maahan. Aaltonen on nyt 73-vuotias ja tammi niin suuri ettei kädet yllä ympäri.

Karjalohjalainen Markku Toikkanen lahjoittaa Tuhat tammea -kampanjaan terhoja, jotka ovat peräisin aivan talon vieressä kasvavasta komeasta tammesta. Puun synty- ja kasvuhistoria tiedetään tarkkaan. Tammi on nimittäin saanut alkunsa terhosta, jonka talon edellinen asukas, Pekka Aaltonen kylvi 3-tai 4-vuotiaana

”Olin jostain löytänyt tai saanut tammenterhon, ja muistan, kuinka kummitädin kanssa laitoimme terhon maahan”, hän kertoo.

Aaltonen on nyt 73-vuotias, ja tammi niin suuri puu, että kädet eivät yllä ympäri.

Aaltonen kertoo, että tammi sai kasvaa omia aikojaan, ei sitä sen kummemmin hoidettu tai suojattu.

”Isä on sitä sen verran varonut ettei ole viikatteella siihen osunut”, Aaltonen kertoo.

Tuohon aikaan heinikko pidettiin lyhyenä niittämällä.

Tarkkaan kun katsoo, tammen rungossa, alaosassa on sydämenmuotoinen kuvio.

”Siitä on poistettu oksa”, Aaltonen sanoo.

Tammia ei Aaltosen muistin mukaan tuolloin muita juuri ollut. Nyt niitä kasvaa lukuisia. Aaltonen asuu nykyisin entisen kotipaikkansa naapurissa, ja hänenkin pihassaan on useita tammia.

”Närhet niitä levittävät”, hän sanoo.

Syksyisin Aaltonen kerää ämpärillisen terhoja oravia varten.  Hän säilyttää niitä autotallissa ja tarjoilee oraville talven mittaan.

Lohjan museon tammi koki kovia viisitoista vuotta sitten

Lohjan museon päärakennuksen takana kasvaakin niin komea tammi, että se vetää vertoja kuuluisalle Paavolan tammelle. Museoamanuenssi Iiris Kankaanpää kertoo, että perimätiedon mukaan tammi on istutettu 1700-luvulla. Tarkka vuosiluku ei ole tiedossa.

Museon tammi on kokenut kovia. Kankaanpää kertoo, että vuonna  2004 tai 2005 myrsky pudotti tammesta todella ison oksan.

”Vuosi sitten tammesta poistettiin puunhoidollisena toimenpiteenä kuivia oksia”, Kankaanpää kertoo.

Kuivat oksat olisivat voineet pudota ihmisten päälle.

Myrskyn ja oksien poiston vuoksi museon tammen oksasto on pienentynyt.

suuri tammi, jonka vieressä näkyy osa keltaista rakennusta
Lohjan museon päärakennuksen takana kasvi tammi on istutettu 1700-luvulla. Kova myrsky pudotti puusta valtavan suuren oksan viitisentoista vuotta sitten.

Juttu täydentyy piakkoin.

Teksti ja kuvat: Erja Hinkkanen

Follow by Email