Puutarhan linnut – näin houkuttelet lintuja pihaan

Mies on kiinnittänyt linnunpöntön puuhun puolentoista metrin korkeuteen.
Puutarhaan saa lintuja parhaiten pönttöjen avulla. Linnunpönttöön ei pidä missään nimessä laittaa istumaoksaa, sanoo lintuharrastaja Esa Aaltonen. “Eivät linnut siihen istu. Ne lentävät suoraan pönttöön. Istumaoksa hyödyttää vain petolintuja,” Aaltonen sanoo.

Puutarhan linnut ovat luonnonmukainen keino torjua tuhohyönteisiä. Siksi niitä kannattaa houkutella pihapiiriin. Pihaan ja puutarhaan saa lintuja, jos piha on riittävän kokoinen, monimuotoinen ja tietyllä tavalla rouhea, sanoo yli neljäkymmentä vuotta lintuja harrastanut  Lohjanseudun Puutarhaseuran sihteeri Esa Aaltonen..

”Se tarkoittaa sitä, että pihassa on risukasoja, tiheikköjä tai pensaikkoja. Asfalttipiha tai steriili nurmikko ei ole lintujen kannalta hyvä asia,” Aaltonen tarkentaa.

Ja mitäpä olisi puutarha ilman lintujen liverrystä!

Puutarhan linnut tarvitsevat pönttöjä

Helpoimmin lintuja saa pihaan ripustamalla puihin linnunpönttöjä.

Ratkaisevaa pöntössä on lentoaukon koko. Pikkulinnut tarvitsevat pienireikäisen pöntön, isommat linnut, kuten kottaraiset, isompireikäisen pöntön.

”Mitä tiukempi lentoaukko on, sitä parempi se on pöntön asukkaan kannalta”, Aaltonen sanoo.

Liian isosta lentoaukosta orava ja käpytikka pääsevät sisään pönttöön.

Pienempiin pönttöihin kannattaa laittaa peltiä lentoaukon ympärille. Se estää käpytikkaa suurentamasta lentoaukkoa – ei tosin aina.

”Jos käpytikka on kovin nälkäinen, se voi hakata reiän pönttöön sivuun ja sieltä napata poikaset”, Aaltonen kertoo.

Pikkulinnun poikaset ja munat ovat käpytikan herkkua.

Pönttöjen rakennusohjeitä löytyy tietoa Birdlifen sivuilta.

Pihapiiriin kannattaa ripustaa neljä tai viisi pönttöä, jotta kaikille riittäisi omansa ja ettei tulisi riitaa.

Linnunpönttöjä kannattaa huoltaa

Linnunpönttöjen huoltamisesta ollaan kahta mieltä. Toisten mielestä niitä ei kannata huoltaa, toisten mielestä pitää. Aaltonen on huoltamisen kannalla.

”Lintu vie pesään kymmenen senttiä sammalta, joka pitää pesän kosteana ja lahottaa pönttöä”, hän sanoo.

Suurempi ongelma on se, että pesäaineksissa muhii lintuja kiusaavia pesäloisia.

”Huonoina vuosina pönttöihin voi jäädä kuoriutumattomia munia ja kuolleita poikasia. Onhan ne hyvä ottaa sieltä pois”, hän sanoo.

Puhdistus on parasta tehdä syksyisenä pakkaspäivänä. Aaltonen neuvoo tyhjentämään pöntön ja laittamaan tilalle kymmenen senttiä purua. Tyhjiksi pönttöjä ei kannata jättää, sillä talvella linnut yöpyvät pöntöissä.

Silloin tällöin linnunpöntöissä näkee istumaoksia lentoaukon edessä. Niistä ei ole linnuilta hyötyä, vaan päinvastoin haittaa.

Peto pääsee niiden avulla tonkimaan pesää”, Aaltonen sanoo.

Pönttö saa myös olla vaikka kuinka ”riemunkirjava”, linnulle asumuksen värillä ei ole väliä.

Puolentoista metrin korkeus riittää

Pönttöjä ei tarvitse viedä puuhun kahdeksan metrin korkeuteen. Puolentoista metrin korkeus riittää.

”Pöntön huoltaminen on helppoa ja matalalla olevien pönttöjen asukkaita on mukavampi seuratakin”, Aaltonen sanoo.

Poikasiaan ruokkivat linnut käyvät pesällä parhaimmillaan minuutin välein.

Lentoaukon ilmansuunnalla ei ole merkitystä. Pöntön edessä pitää kuitenkin olla lentotilaa. Keskelle tiheikköä sitä ei ole syytä ripustaa.

Pienireikäisten pönttöjen avulla pihaan saa ”melko takuuvarmasti” yleisimmät kolopesijät eli talitiaisen, sinitiaisen ja kirjosiepon, sillä kaikilla kolopesijöillä on huutava pula pesäpaikoista.

Jos pihaan haluaa esimerkiksi tervapääskyn tai lehtopöllön, on pönttö kiinnitettävä noin neljän metrin korkeuteen.

Lehtopöllölle tarkoitettua pönttöä ei kuitenkaan ole viisasta tuoda rakennusten välittömään läheisyyteen, sillä poikasiaan puolustava pöllö voi olla aggressiivinen. ”Minimietäisyys rakennuksesta on hyvä olla noin viisikymmentä metriä”, Aaltonen sanoo.

Toisaalta lehtopöllöä ei pidä tarpeettomasti pelätäkään, sillä, kun sen jättää rauhaan, elelee se omaa elämäänsä – ja pyydystää tehokkaasti hiiriä ja myyriä.

Metsien linnut pihassa

Pönttöpesijöiden lisäksi pihaan voi saada monia muitakin lajeja, jos pihassa on suuria puita, risukasoja ja tiheitä pensaita.

”Varpunen, mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas, peippo, pajulintu, tiltaltti, pensaskerttu, hernekerttu, lehtokerttu, mustapääkerttu, punavarpunen, nokkavarpunen, räystäspääsky, haarapääsky, käpytikka”, Aaltonen luettelee.

Monimuotoinen, rouhea piha tarjoaa asuinpaikkoja myös hyönteisille ja lepakoille.

Monet metsien lintuina tunnetut lajit kuten sepelkyyhky, rautiainen ja punarinta ovat siirtyneet pesimään pihapiireissä. Osittain tämä johtuu metsien tilan heikkenemisestä, osittain siitä, että linnut hakevat turvaa ihmisten läheisyydestä.

Päivällä huhuilevaa sepelkyyhkyä luullaan usein pöllöksi.

”Se on nykyisin yleisin meille ilmoitettu pöllöhavainto. Kerrotaan, että pöllö huutaa pihassa päivällä”, Aaltonen kertoo.

Täältä pääset katsomaan videon, jolla Esa Aaltonen kertoo linnuista ja linnunpöntöistä.