Omenapuita pitää leikata, mutta mitä vähemmän ja mitä kevyemmillä välineillä sitä parempi, sanoi puutarhuri Esa Aaltonen Lohjanseudun Puutarhaseuran perinteisessä omenapuun leikkausillassa. Se järjestettiin poikkeuksellisesti Pusulassa, Merja Eräpolun pihassa.
Toisinaan omenapuita on kuitenkin leikattava rajustikin.
Teksti ja kuva: Erja Hinkkanen
Naps, naps. Sekatöörit napsuvat, kun puutarhuri Esa Aaltonen leikkaa nuorta omenapuuta Merja Eräpolun pihassa. Omenapuu on istutettu kaksi vuotta sitten, ensimmäisenä koronakeväänä.
”Kunnon luterilaisena päätin istuttaa omenapuun”, Eräpolku kertoo.
Hän viittaa elämänohjeeseen, joka on laitettu Martti Lutherin suuhun. ”Vaikka tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun.”
Eräpolun pihassa on kahden nuoren omenapuun lisäksi kolme vanhaa omenapuuta, kaneliomena. Valkea kuulas ja jokin talviomenalajike.
Nuoren omenapuun leikkaaminen käy Aaltoselta sukkelasti. Hän lyhentää kaikkia oksia hieman, mutta latvan hän jättää muita reilusti pidemmäksi.
”Tarkoitus on tehdä puusta sateenvarjomainen”, Aaltonen sanoo.
Leikkaamisen tarkoituksena on ohjata oksien kasvu ulos- ja alaspäin. Se tapahtuu siten, että oksa katkaistaan ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Nuoren puun oksaa voi myös taivuttaa vaaka-asentoon. Vappu on hyvä ajankohta taivuttamiselle.
”Sukkahousu-niksi on hyvä. Sidotaan oksa sukkahousuilla, taivutetaan se ja laitetaan painoksi kivi”, Aaltonen neuvoo.
Paino saa olla paikoillaan juhannukseen saakka.
Leikkaa, mutta älä innostu liikaa
Omenapuita leikattaessa on maltettava mielensä ja lopetettava leikkaaminen ajoissa. Liikaleikkaaminen on nimittäin suurin virhe, mitä voi tehdä.
”Puussa pitää olla enemmän oksia kuin maassa”, Aaltonen sanoo.
Lohjalla leikataan omenapuita hänen mielestään tarpeettoman paljonkin. Se johtuu siitä, että mallia on otettu ammattilaistarhoista, joissa pyritään mahdollisimman suureen omenasatoon. Kotipuutarhoissa omenapuut ovat koristepuita, joten niille riittää hillitympikin leikkaus.
Oikea ajankohta leikkaamiselle on maalis-huhtikuu, ennen silmujen puhkeamista. Leikkaaminen on myöhäistä siinä vaiheessa, kun leikattava pinta kostuu. Se on merkki siitä, että nesteet virtaavat ja puu on alkanut kasvaa.
Vesiversoja eli ohuita, ylöspäin kasvavia versoja voi poistaa heinäkuussa. Kuolleet, kuivat oksat voi poistaa voi katkaista milloin vain.
Hanki kunnon välineet
Omenapuiden leikkaamiseen Aaltonen käyttää sekatöörien lisäksi pitkävartista, japanisvalmisteita leikkuria, jolla voi leikata kolmen tai neljän metrin korkeudelta.
”Japanilaiset ovat hyviä keksimään puutarhatyövälineitä”, Aaltonen sanoo.
Hänen käyttämänsä leikkurin hinta on 200 ja 300 euron väliltä ja on tarkoitettu ammattilaiskäyttöön.
Kotipuutarhuri pärjää edullisemmallakin välineillä. Kunnon välineisiin kannattaa kuitenkin satsata.
”Timpurin saha on muuten hyvä, mutta näihin hommiin se ei sovellu,”, Aaltonen sanoo.
Pari vuotta sitten Aaltonen hankki Stihlin akkusahan. Se on tarpeen paksujen oksien katkaisemiseen. Sahalle on käyttöä täälläkin.
Aaltonen katkaisee sillä talviomenapuun kaksi isoa oksaa korkealta puusta. Oksat ovat niin korkealla, että maasta käsin niiden leikkaaminen on mahdotonta. Niinpä Aaltonen kapuaa puuhun.
”Sitten täytyy nämä työt lopettaa, kun ei pääse enää puuhun kiipeämään”, hän sanoo.
Talviomenapuuta on Eräpolun mukaan leikattu säännöllisesti, mutta silti latva on päässyt kasvamaan liian korkealle. Omenoiden poimiminen on vaikeaa. Niitä on pudotettu puuta ravistamallakin.
”Niin ei saa ikinä tehdä”, Aaltonen toruu.
Onko muumiotaudille mitään tehtävissä?
Leikkaamisen lomassa puhutaan muun muassa muumiotaudista. Eräpolku kertoo, että talviomenapuussa on joka vuosi aika paljon muumiotautisia omenoita.
”Onko sille mitään tehtävissä?”hän kysyy.
”Ei ole,” Esa Aaltonen vastaa.
Hän kertoo, että muumiotauti johtuu sienitaudista, jonka itiöt kulkeutuvat ilmassa pitkiäkin matkoja.
”Jos te hautaatte muumiotautiset omenat kymmenen metrin syvyyteen, mutta jos naapuri ei niin tee, on se yhtä tyhjän kanssa”, Aaltonen sanoo.
Ja vaikka naapuri niin tekisikin, naapurin naapuri ei välttämättä niin tee ja lopputulos on sama.
Entä kannattaako leikkauspintaa käyttää haavanhoitoaineita?
Ei kannata, sanoo Aaltonen.
Hän kertoo, että pitkään oltiin sitä mieltä ettei haavanhoitoaineesta ole haittaakaan, mutta sittemmin on huomattu, että haavanhoitoaineet estävät puun luontaisen paranemisprosessin käynnistymistä.